Historian siteeratuin henkilö

Tänään oli taas ystävän ylioppilasjuhlat, mukavat sellaiset. Lähes koko päivä meni siihen, kannattaa kuitenkin kannustaa nuoria kyllä Illalla olen yrittänyt lepäillä vähäsen lukemalla joitakin osioita Eusebiuksen kirkkohistoriasta, jonka Otava julkaisi 1997. Eusebius on gnostilaisten suhteen selvä: gnostikot muodostavat 300 -luvun historioitsijan mielestä lahkon, tai pikemminkin monenlaisia pieniä lahkoja. Kirjaan liitetty nimi- ja asialuettelo määrittelee seuraavasti:

"Gnostilaisuus (gnostismi) oli synkretistinen maailmankatsomus, jossa oli itämaisia uskonnonkäsityksiä, kreikkalaista filosofiaa, juutalaista teologiaa ja kristillistä oppia. Gnostikot koettivat suhtautumalla mystillisesti jumaluuteen saavuttaa tavallista syvällisemmän tiedon (gnosis) maailmanyhteydestä. Varsinkin Jumalan ja aistimaailman suhde toisiinsa oli heidän mietiskelynsä esineenä. Askeettisen elintavan piti irroittaa ihminen aistimaailman vallasta. Oli suuri joukko gnostillisia järjestelmiä. Toisissa oli periaate kristillinen, toisissa oli vain pieniä jätteistä kristillisestä käsitykskannasta. Toisen vuosisadan kuluessa oli gnostisismi vaarallinen uhka kristinuskoille."

Edellä mainittu ihmisen irroittaminen aistimaailman vallasta merkitsee sitä, että gnostillisuuden saavuttanut pystyy hallitsemaan intohimoja ja aistimaailmaa täydellisesti. Niinpä 'pyhälle' ihmiselle kaikki on sallittu, sillä hän pystyy irtautumaan aineesta ja näkemään kaikessa ikäänkuin Gnosisin (hengellisen Viisauden tai Tiedon) kuvaa. Eusebius kirjoittaa v. 313 näin gnostilaisesta julistajasta Karpokrateksesta:

"Ireneneus kertoo myös, että näiden aikalainen oli Karpokrates, toisen lahkon, niinsanottujen gnostilaisten, isä. Nämä tahtoivat opettaa Simonin noituutta, eivät salaa kuten hän, vaan aivan avoimesti. He olivat miltei ylpeitä, niinkuin se olisi ollut jotakin suurrta, suurella huolella valmistamistaan lemmenjuomista, eräistä unelmia lähettävistä ja suojelevista demoneista ja muista sellaisista vehkeilyistä. Tämän mukaisesti he opettivat, että niiden henkilöiden piti tehdä häpeällisimpiä tekoja, jotka tahtoivat päästä heidän salaoppinsa tai pikemmin hävyttömyydentekonsa täydellisyyteen, sillä he eivät voisi pelastua maailmanvaltiailta, kuten sanoivat, jolleivät maksaisi heille kaikille velkaansa teoilla, joita ei voi mainita.

Niin tapahtui, että vahingoniloinen demoni käytti näitä välikappaleinaan saattaakseen orjuuteen ja häviöön näiden surkeasti pettämiä ja antaakseen uskottomille pakanoille runsasta aihetta pelastavan sanan pahaan huutoon saattamiseksi. Sillä heistä (gnostilaisista) lähtevä huono maine levisi koko kristikunnan parjaukseksi. Täten etupäässä tapahtui, että uskottomien keskuudessa se jumalaton ja järjetön käsitys levisi, että harjoitimme rikollista yhteyttä äitien ja sisarien kanssa ja käytimme inhoittavaa ravintoa." (Kirkkohistoria IV 7:9-11)

Eusebiuksen sanat koskevat todennäköisesti eräitä gnostilaisryhmiä, eivätkä kaikkia gnostiikkaa seuraavia tietenkään. Siitä huolimatta, tarkempi tutustuminen Eusebiuksen, kirkkoisien ja varsinkin itse gnostilaisten kirjoituksiin ja ns. evankeliumeihin herättävät väistämättömän vaikutelman: gnostilaiset muodostivat lähinnä lahkon, jonka uskomuksiin sekoittuu monenlaisia riittejä, myyttejä ja filosofisia maailmankatsomuksia. Kysymys ei ole kristinuskosta, vaan synkretismiä täynnä olevasta sopasta.

On erittäin epätodennäköistä, että gnostilaiset kirjoitukset olisivat olleet olemassa ennen kanonisia evankeliumeja, vielä epätodennäköisempää se, että 'alkuperäiset' evankeliumit löytyisivät gnostikkojen teksteissä. Ellet usko, suosittelen gnostilaisten 'evankeliumien' lukemista. Viimeistään silloin huomaat itse