Arkeologista faktaa Nasaretista 3.08.07
Posted by Javi Salazar in Arkeologia, Evankeliumit, Faktat ja myytit.add a comment
Uuden testamentin mukaan Jeesus, Maria ja Joosef asuivat vähintään Jeesuksen lapsuuden ajaksi Nazarethin (tai Nasaretin) kylässä. Tämän takia Jeesusta kutsutaan Nasaretilaiseksi, vaikka hän syntyikin Betlehemissä.
Pyhän maan merkittäviin kristillisiin kohteisiin on vuosisatojen kuluessa noussut mahtavia kirkkoja, joilla kristityt ovat halunneet korostaa kyseisten paikkojen historiallista tärkeyttä. Usein nämä suurikokoiset temppelit on pystytetty paljon vanhempien kirkkojen tilalle, jotka taas olivat aikoinaan peittäneet kenties varhaiskristillisiä rakennuksia. Niin on ainakin käynyt Nasaretissa, siinä paikassa, jossa tradition mukaan enkeli Gabriel ilmestyi neitsyt Marialle.
Ajattelin kirjoittaa itse siitä, mutta kaivauksista vastuussa olevat fransiskaanit osaavat esitellä paremmin 
Kannattaa tutustua –> Basilica of the Annunciation, Archaeological Excavations
Papyrukset kertovat -esitys 23.07.07
Posted by Javi Salazar in Evankeliumit, Faktat ja myytit.2 comments
Pari viikkoa sitten pidin mielestäni haasteellisen esityksen. Tarkoituksenani oli esitellä lyhyesti uuden testamentin historiallisuuden puolesta puhuvat faktat pienelle ryhmälle murrosikäisiä yläasteelaisia. Esitys kesti tunnin. Yleisän vastaanotto oli erittäin positiivinen, perustelluille faktoille kun eivät myytit ja brownilaiset salaliitot mitään mahda
Tästä voit ladata kyseisen esityksen omalle tietokoneelle. Jos vaikuttaa hyödylliseltä, materiaalia saa vapaasti käyttää.
1900 -luvun arkeologiset löydöt I: papyruskäärö P52 14.04.07
Posted by Javi Salazar in Arkeologia, Evankeliumit, Faktat ja myytit.4 comments
1900 -luku alkaa jo tuntua kaukaiselta, kuinka lyhytnäköinen onkaan ihmisten historiallinen tajunta. Silti kristinuskon historiaa tarkastellessa on otettava etäisyyttä ja katseltava menneitä vuosia kuin korkean rakennuksen katolta. Tällainen asenne vaatii tietysti paneutumista ’vähän’ syvemmälle, niin ettei viisautemme perustuisi pinnalliseen ja lööppimäiseen danbrownilaiseen pseudohistoriaan (voiko sitä sanoa edes pseudohistoriaksi…).
Joka tapauksessa. Kun kristinuskon historiaan paneutuu kunnollisesti, 1900 -luku hämmästyttää. Arkeologian tuoma tietämys sinä ajanjaksona on yksinkertaisesti tyrmäävä. Erilaiset arkeologiset löydöt ovat kerran toisensa jälkeen vahvistaneet 2000 vuotta vanhoja kristillisiä uskomuksia ja traditioita, sekä samalla kumonneet kertaheitolla 1700- ja 1800 -lukujen epäilijöiden teorioita. Esittelen lähiviikkoina seitsemän 1900 -luvun merkittävää arkeologista löytöä. Merkittävällä en tarkoita suuremmoista tai mahtavaa vaan pikemminkin kristinuskon historiallisuuden kannalta tärkeää.
Vuonna 1920 Bernard Grenfell löytää Egyptin autiomaasta papyruskäärön. Käärö päätyi John Rylandsin krijastoon, josta C. H. Roberts saa sen käsiinsä. Tutkittuaaan käärön tekstiä Roberts sai todeta sen sisältävän osan Johanneksen evankeliumista (Joh. 18, 31-33. 37-38). Hämmästyttävintä tutkimuksissa oli kuitenkin papyruksen ikä, sillä se oli siihen asti vanhin tavattu Uuden testamentin käärö (kirjoitettu v. 100-125). Tutkijat kutsuvat tätä papyrusta nimellä P52.
P52 sisälsi siis osan Johanneksen evankeliumista. Monet kristinuskoon kriittisesti suhtautuvat tutkijat olivat siihen väittäneet, että Johanneksen evankeliumi olisi kirjoitettu vuosina 150-200 tai jopa myöhemminkin, mikä selittäisi heidän mielestään kyseisen evankeliumin vahvan käsityksen Kristuksen jumaluudesta (selvästi vahvempi kuin muissa evankeliumeissa). Väitettiin, että ‘Kristus-Jumala -myytti’ olisi kehittynyt vähitellen vuosien kuluessa, joten Johanneksen evankeliumin kuului olla luonnollisesti myöhäinen sen kirjoutusvuoden suhteen.
Kaikki Johanneksen evankeliumin ympärille viritetyt teoriat kaatuivat hetkessä payruksen P52 myötä. Jeesuksen Kristuksen jumaluus oli jo näin ollen keskeinen osa kristinuskoa apostoleiden aikoihin vuoden 100 tienoilla.
Jeesuksen hauta löytynyt 13.03.07
Posted by Javi Salazar in Arkeologia, Faktat ja myytit.3 comments
Niin, mutta minkä Jeesuksen? Discovery Channel on päättänyt toimia varsin danbrownilaisittain ja rahastaa jälleen kerran Jeesus-tarinalla… totuudenmukaisuuden puutteesta huolimatta. Valtamedia on ilmeisesti tehnyt vankan päätöksen keskittyä rahantekoon hinnalla millä hyvänsä. Tämä äsken julkaistu James Cameronin ohjaama ‘Lost tomb of Jesus’ näyttää jo sen verran lapselliselta, että oikeastaan ihmetyttää. Herra Cameronin on täytynyt olla todellisessa rahan tarpeessa 
Saatan kirjoittaa tästä lisää, nyt koko juttu tuntuu liian huvittavalta innostuakseni kommentoimaan. Lisätietoja löytyy esim. The Washington Postin artikkelista (The Washington Post, 28.2.2007: ‘Lost Tomb of Jesus’ Claim Called a Stunt – Archaeologists Decry TV Film).
Filmistä sanottu:
I’m not a Christian. I’m not a believer. I don’t have a dog in this fight. I just think it’s a shame the way this story is being hyped and manipulated - William G. Dever, who has been excavating ancient sites in Israel for 50 years and is widely considered the dean of biblical archaeology among U.S. scholars.
I’ve know about these ossuaries for many years and so have many other archaeologists, and none of us thought it was much of a story, because these are rather common Jewish names from that period. It’s a publicity stunt, and it will make these guys very rich, and it will upset millions of innocent people because they don’t know enough to separate fact from fiction – Prof. Dever, retired professor of archaeology at the University of Arizona.
The documentary is nonsense – Israeli scholar Amos Kloner, who originally excavated the tomb, in an interview to Jerusalem Post.
Hyped up film which is intellectually and scientifically dishonest – Joe Zias, former curator of archaeology at the Israeli Antiquities Authority.
Filmmakers have set it up as if it’s a legitimate academic debate, when the vast majority of scholars who specialize in archaeology of this period have flatly rejected this. This whole case [for the tomb of Jesus] is flawed from beginning to end – Jodi Magness, an archaeologist at the University of North Carolina at Chapel Hill.
Pyhät reliikit ja katolinen kirkko 18.02.07
Posted by Javi Salazar in Faktat ja myytit, Katolinen kirkko.7 comments
Eräs lukija oli kerran toivonut minulta selostusta siitä, mikä on reliikkien merkitys tavalliselle katolilaiselle. Yritän tässä vastata sen perusteella, mitä olen henkilökohtaisesti kokenut ja nähnyt.
Olenko itse tavannut, nähnyt, koskenut reliikkejä eli pyhäinjäännöksiä? Itse asiassa kyllä, ja melkeinpä voisin sanoa että useinkin. Tietääkseni tällä hetkellä minulle lähimmät reliikit sijaitsevat Helsingin katolisessa katedraalissa, jossa säilytetään pyhän Henrikin kyynärpään luu, sekä Helsingin Opus Dein keskuksen kappelissa, josta löytyy pieni Opus Dein perustajan pyhän Josemarian reliikki. Piispa Henrikin pyhäinjäännös sijaitsee kaikkien nähtävissä pääalttari etuseinässä, tavallaan siihen upotettuna. Se on sikäli harvinainen reliikki, että sen samassa yhteydessä löytyi aikoinaan pieni selityskäärö, jossa vahvistetaan luun olevan pyhän piispan jäännös. Käärö on peräisin 1300 luvulta.
En nyt rupea luettelemaan niitä reliikkejä, joita olen nähnyt kotimaassani Espanjassa, luettelo olisi hieman pitempi 
Palvooko sitten katolilainen pyhimyksiä, ihmisiä loppujen lopuksi? No ei nyt sentään. Tietysti katolisen uskon minusta hieman tahallaan väärin käsittäneet ihmiset ovat yleensä käyttäneet pyhien palvomista arvostelukeinona. Todellisuudessa katolilaisten suhde pyhimyksiin on varsin helppo selittää, ainakin niin minä asian näen. Pyhimys ei ole täydellinen ihminen, vaan sellainen joka on oikeasti elänyt esimerkillisen kristillisen elämän, ja jota muut uskovaiset voivat pitää hyvänä mallina saavuttaakseen kaikkien kristittyjen päämäärän, taivaan.
Miksi katolilaiset sitten rukoilevat neitsyttä Mariaa ja muita pyhimyksiä? Me itse asiassa pyydämme heiltä esirukouksiaan, toisin sanoen käytämme heitä apuna kääntyessämme Jumalan puoleen. Rukoilemme Jumalaa, mutta ymmärrämme samalla, että kirkko on perhe, johon kaikki kuulumme (maan päällä, kiirastulessa ja taivaassa olevat). Niinpä myös muistutamme niille, jotka asuvat jo lähempänä Jumalaa, että hekin rukoilisivat meidän maan päällä vaeltavien puolesta.
Minusta se on vähän sama kun jos oma äitini olisi presidentin avustaja. Jos joskus olisi tarvetta jutella presidentin kanssa, tietysti äitini auttaisi tapaamisen järjestämisessä 
Eikö ole hyvin inhimillinen, jopa perheenomainen, tämä taivaassa olevien ihmisten kohteleminen? Minusta se on mainio asia.
Miksi muuten reliikit? No sanotaan, että reliikit muistuttavat meitä taivaan ’sukulaisistamme’, siksi ne ovat katolilaisille tärkeitä. Ne auttavat elämään yhteydessä taivaan kristittyjen kanssa ja pitämään mielessä päämääräämme!
Takaisin varhaiskristilliseen arkeologiaan 13.02.07
Posted by Javi Salazar in Arkeologia, Faktat ja myytit.add a comment
Nyt on todellakin liian kauan aika siitä, kun viimeksi ehdin tarttua tietokoneeseen blogin merkeissä. Täytyy vain todeta, ettei aika aina riitä kaikkeen, mitä haluaa tehdä
Ei se mitään, jatketaan matkaa eteenpäin, ei itketä tiistaina.
Voin tässä vaiheessa ilmoittaa, sanoisinko julistaa, että olen saanut käsiini mielenkiintoisen ja asiantuntevan perusoppikirjan varhaiskristillisestä arkeologiasta. Julkaisijana on Navarran yliopiston professori. Olen jo aiemmin lueskellut tätä teosta, mutta yhdessä vaiheessa kadotin suureksi harmikseni kirjan. Nyt olen saanut käytetyn kappaleen erään espanjalaisen tuttavani ystävällisen etsinnän ansiosta.
Nyt siis lukemaan rauhassa, varmasti kirjoittelen jatkossa joitakin kommentteja liittyen krijan sisältöön. Muistan kiinnostuneeni Pietarin pääkallon kohtalosta silloin kun luin sen ensimmäisen kerran. Pietarin pääkallo, kun sitä ei löydetty Vatikaanin haudasta muiden luiden kanssa.
Faktaa Opus Deistä 9.01.07
Posted by Javi Salazar in Faktat ja myytit, Opus Dei.9 comments
Olen saanut muutaman kommentin liittyen Opus Dein toimintaan, joissa kysyttiin omia henkilökohtaisia kokemuksiani. Kerron niistä ihan mielelläni, ei siinä mitään. Oikeastaan tykkään kertoa, minusta Opus Dei on sen verran kiinnostava ja ajankohtainen ‘aihe’. Kaipaisin kuitenkin tarkempia tiedusteluja, en oikein osaa päättää, mitä lukijoita kiinnostaa.
Joten jos aihe kiinnostaa, olisin kiitollinen mahdollisista kysymyksistä, kommenteistä, ehdotuksista, tms. Yritän vastata yli kymmenen vuoden kokemuksieni perusteella
Antiokeian Ignatios ja Jeesuksen jumaluus 4.01.07
Posted by Javi Salazar in Apokryfiset kirjat, Evankeliumit, Faktat ja myytit, Gnostilaisuus.2 comments
Nyt on sittenkin joululoma takana ja elämä edessä. Lomapäivät vietin Liettuan maaseudulla ja niinpä viihdoin löytyi aikaa mielenkiintoisten tekstien lueskelemiseen. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisema Apostolit isät kulki aina mukanani. Matkan aikana on ehditty tutustua perusteellisemmin sekä paavi Kleemensin kirjeeseen korinttilaisille että Antiokeian piispan Ignatioksen kirjeisiin, jotka hän kirjoitti ollessaan matkalla Roomaan teloitettavaksi.
Kleemensin kirje ei kuulu problemaattisiin teksteihin. Se on ensimmäinen uuden testamentin ulkopuolella oleva kristillinen kirjoitus, jonka tehtävästä, ajankohdasta ja kirjoittajasta on luotettavat historialliset tiedot. Kleemensin kirje on erittäin vanha, mahdollisesti kirjoitettu samoihin aikoihin kuin ensimmäiset evankeliumit. Puhutaan siis vielä ensimmäisestä vuosisadasta eli kirjeen kirjoittaja on hyvin todennäköisesti tuntenut henkilökohtaisesti Jeesuksen aikaiset apostolit ja opetuslapset. Kosketus alkuperäiseen kristinuskoon on siis ilmiselvä. Kleemens on tradition mukaan Pietarin kolmas seuraaja Rooman piispana, ja kirkkohistorioitsija Eusebius sijoittaa hänen paaviutensa vusiin 92-101.
Ignatioksen kirjeet ovat lähes yhtä vanhoja kuin Kleemensin kirje. Ignatios toimi Antiokeian tärkeän paikallisen kirkon piispana ja joutui kristittyjen vastaisen vainon uhriksi keisari Trajanuksen hallituskaudella (v. 98-117). Kaikki seitsemän kirjettä Ignatios ehti kirjoittaa matkallaan Roomaan, jossa kuolemaantuomio pantiin täytäntöön (Ignatios joutui petojen hampaisiin). Kirjeet tarjoavat näin ollen harvinaisen luotettavaa tietoa kristikunnan oloista ensimmäisen ja toisen vuosisadan taitteessa. Kirjeissä Ignatios varoittaa selkein sanoin lahkolaisten väitteistä ja vääristä opeista. Kirkon piispana hän pyrkii suojelemaan eri paikallisten kirkkojen ykseyttä omaan piispaansa. Mielenkiintoisinta on se, että piispa Ignatios keskittyy ennen kaikkea vahvistamaan lukijoiden uskoa Jeesuksen todelliseen ihmisyyteen ja todelliseen jumaluuteen. Kun on lukenut nämä kirjeet, ei voi enää erehtyä: alkukristityt olivat vakuuttuneita siitä, että Jeesus on Jumala, tämä seikka ei tietenkään ollut minkään 300 -luvun kirkolliskokouksen tai keisarin keksintö. Historia, armahda!
Kirjeistä käy siis ilmi, että jo apostolien aikana lahkolaiset ryhmät olivat arkipäivää. Ryhmiä ja oppeja oli joka lähtöön. Da Vinci koodin ‘ansiosta’ julkisuuteen nousseet gnostilaiset lahkot olivat vain yksi lahko-oppi lisää monien muiden joukossa.
Lopuksi liitän vielä muutamia kohtia Ignatioksen kirjeistä.
Ignatios (…) kirjoittaa Vähän Aasian Efesossa olevalle autuaaksi ylistettävälle seurakunnalle, jota Isä Jumala runsaskätisesti on siunannut suuruudella ja joka ennen aikojen alkua on Isän ja Jeesuksen Kristuksen, meidän Jumalamme, tahdosta edeltä määrätty aina säilymään yhdistyneenä pysyvään kirkkauteen ja valittuna Kristuksen todellisessa kärsimyksessä. (Efes. alkutervehdys)
Yksi on lääkäri, lihallinen ja hengellinen, syntynyt ja syntymätön, lihaan tullut Jumala, kuolemaan tullut todellinen elämä, sekä Mariasta että Jumalasta syntynyt, ensin kärsimyksen alainen, sitten sen ulkopuolella, Jeesus Kristus, meidän Herramme. (Efes. 7, 2)
Teille, jotka olette lihan ja hengen puolesta liittyneet hänen (Jeesuksen) kaikkiin käskyihinsä, järkähtämättömästi täytetyt Jumalan armolla ja viimeistä myöten puhdistetut kaikesta vieraasta väristä, minä toivotan runsasta menestystä ilman moitetta Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Jumalassamme. (Room. alkutervehdys)
Taustatietoa Valencian maljasta netissä 5.12.06
Posted by Javi Salazar in Arkeologia, Evankeliumit, Faktat ja myytit, Gnostilaisuus, Katolinen kirkko.add a comment
Viime viikkoina on ollut yllinkyllin kaikennäköistä tekemistä, harmittaa todella etten ole päässyt blogia päivittämään. Meillä on töissä tapana tehdä puolikasta työpäivää aina itsenäisyyspävän aattona, että nyt oli pakko tarttua ‘kynään’.
Tällä kertaa pistän lyhyesti muutamia linkkejä taustaietoon Valencian graalista, niin kuin olin aiemmin luvannut. Ikävä kyllä parhaat sivustot ovat ymmärrettävistä syistä espanjankielisiä, niitä en tässä mainitse (jos joku on kiinnostunut, voin toki tarvittaessa tiedottaa niistä).
- The Grail of the last supper: esteettisesti ei mikään ihme, silti tietorikas.
- Catholic Encyclopedia: ytimekäs ja asiallinen (ehkä liian asiallinen )
- The Grail Code: mielestäni todella nerokas ja kiinnostava blogi.
- St. Laurence and the Holy Grail: The Story of the Holy Chalice of Valencia: Janice Bennettin kirja Valencian pyhästä Graalista saatavilla Amazonista.
- Is This Chalice The Holy Grail? Ignatius Pressin haastattelu St. Laurence and the Holy Grail -teoksen kirjoittajan kanssa.
Valencian pyhä Graali aito? 23.11.06
Posted by Javi Salazar in Arkeologia, Evankeliumit, Faktat ja myytit, Gnostilaisuus.3 comments
Lyhyt merkintä lähinnä vastatakseni Marian asialliseen kommenttiin. Käytän taas Oslon lentoasemalla turhaa odotteluaikaa blogin hyväksi
Kun näkee Valencian katedraalissa säilytetyn maljan, sen rikkaus ja jalokivien kirkkaus herättävät toki epäilyksiä sen aitoudesta. Eihän Jeesus mennyt käyttämään sellaisia kalliita astioita, hän kun puhui rikkaiden mahdottomuudesta päästä taivaaseen, eihän?
Epäilykseen on aihetta… on ja ei ole.
Asiaa tarkemmin tutkineiden mukaan koristelut, jalokivet yms. on selvästi (ja todistetusti) lisätty myöhemmässä vaiheessa – siis joskus 1500 -luvulla – tästä ei ole epäilystäkään. Alkuperäinen Jeesuksen käyttämä malja olisi siis koristeltu ajan kuluessa erilaisilla kallisarvoisilla esineillä ikään kuin korostaakseen astian tärkeyttä ja kunnioitettavuutta. Voisi oikeastaan sanoa, että astiaa koristelevat kultaiset reunukset todistavat Valencian graalin aitouden puolesta.
Valencian katedraalin malja on ikäänkuin kaksiosainen. Varsinainen astia seisoo kultaisen ja yksityiskohtaisesti viimeistellyn jalustan päällä. Jalusta on tietysti yksi kristittyjen hartauden tuomista lisyksistä. Mikä sitten on alkuperäinen astia?
Tutkijat ovat yksimielisiä tämän suhteen. Varsinainen tummanvärinen astia on Jeesuksen ajoilta. Alunperin se on muistuttanut mukkia tai koristelematonta kuppia. Niin kupin materiaali kuin sen muotokin edustavat tyypillistä Jeesuksen aikaista korkeamman luokan juoma-astiaa. Malja ei siis ole puuta eikä halpaa metallia. Se on tehty laadukkaalla ja siihen aikaan varmasti kalliilla kivimateriaalilla. Tässä vaiheessa lainaan evankeliumin kirjoittajaa Markusta:
14:13 Niin hän lähetti kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: “Menkää kaupunkiin, niin teitä vastaan tulee mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä.
14:14 Ja mihin hän menee, sen talon isännälle sanokaa: ‘Opettaja sanoo: Missä on minun vierashuoneeni, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?’
14:15 Ja hän näyttää teille suuren huoneen yläkerrassa, valmiiksi laitetun; valmistakaa meille sinne.”
Luukas puolestaan kirjoittaa samasta tapahtumasta näin “…Niin hän näyttää teille suuren, aterioiville varustetun huoneen yläkerrassa; sinne valmistakaa.”
Jeesus on siis evankeliumien mukaan viettänyt viimeistä ehtoollista henkilön luona, jolla on ollut sen verran tilaa omassa talossaan, että hän pystyi lainaamaan opetuslapsille yläkerrasta suuren ja aterioiville varustetun huoneen. Viimeisen aterian isäntä on ollut varakas henkilö, kenties yksi niistä, jotka avustivat Nasaretin opettajaa omilla varoillaan. Tällöin Jeesulsen käyttämän maljan arvokkuus ei yllätä vaan pikemminkin se on evankeliumien kanssa varsin hyvässä sopusoinnussa.
Lentoasenalla pystyy vielä kirjoittamaan, mutta lähteiden etsintä käy todella vaikeaksi. Palaan siihen pian!
