Jeesuksen kärsimys Torinon käärinliinan valossa 19.08.07
Posted by Javi Salazar in Evankeliumit, Käärinliina, Usko ja tiede.3 comments
Kesällä olen pitänyt nuorille koululaisille esityksen Jeesuksen kärsimyksestä käyttäen apuna Torinon käärinliinaa. Samoin kuin Papyrukset kertovat -esityksessä, tekstiä on ymmärrettävistä syistä rajallisesti. Puhe on aina esityksessä tärkeintä.
Esitystä saa ladata ja käyttää ihan vapaasti omia esityksiä varten. Viimeiseen slideen olen koonnut muutamia linkkejä, joista saa runsaasti lisätietoa aiheesta.
Arkeologista faktaa Nasaretista 3.08.07
Posted by Javi Salazar in Arkeologia, Evankeliumit, Faktat ja myytit.add a comment
Uuden testamentin mukaan Jeesus, Maria ja Joosef asuivat vähintään Jeesuksen lapsuuden ajaksi Nazarethin (tai Nasaretin) kylässä. Tämän takia Jeesusta kutsutaan Nasaretilaiseksi, vaikka hän syntyikin Betlehemissä.
Pyhän maan merkittäviin kristillisiin kohteisiin on vuosisatojen kuluessa noussut mahtavia kirkkoja, joilla kristityt ovat halunneet korostaa kyseisten paikkojen historiallista tärkeyttä. Usein nämä suurikokoiset temppelit on pystytetty paljon vanhempien kirkkojen tilalle, jotka taas olivat aikoinaan peittäneet kenties varhaiskristillisiä rakennuksia. Niin on ainakin käynyt Nasaretissa, siinä paikassa, jossa tradition mukaan enkeli Gabriel ilmestyi neitsyt Marialle.
Ajattelin kirjoittaa itse siitä, mutta kaivauksista vastuussa olevat fransiskaanit osaavat esitellä paremmin 
Kannattaa tutustua –> Basilica of the Annunciation, Archaeological Excavations
Papyrukset kertovat -esitys 23.07.07
Posted by Javi Salazar in Evankeliumit, Faktat ja myytit.2 comments
Pari viikkoa sitten pidin mielestäni haasteellisen esityksen. Tarkoituksenani oli esitellä lyhyesti uuden testamentin historiallisuuden puolesta puhuvat faktat pienelle ryhmälle murrosikäisiä yläasteelaisia. Esitys kesti tunnin. Yleisän vastaanotto oli erittäin positiivinen, perustelluille faktoille kun eivät myytit ja brownilaiset salaliitot mitään mahda
Tästä voit ladata kyseisen esityksen omalle tietokoneelle. Jos vaikuttaa hyödylliseltä, materiaalia saa vapaasti käyttää.
1900 -luvun arkeologiset löydöt II: Herculanus 29.05.07
Posted by Javi Salazar in Arkeologia, Evankeliumit.2 comments
Kritiikot ovat perinteisesti pitäneet Uuden testamentin kertomukset kristinuskon leviämisesti liioiteltuna. Onko mahdollista, että usko Jeesuksen Kristuksen jumaluuteen ja niin ollen hänen ristillä kuolemansa pelastavaan merkitykseen olisi levinnyt moneen maahan jo 30 vuoden kuluessa Jeesuksen kuolmasta? Epäilijät suhtautuivat erityisen epäilevsti Apostolien teot -kirjan kertomuksiin Italian kristityistä. Kristinusko olisi kirjan mukaan levinnyt sen verran nopeasti Italiaan asti, että Napolin lähellä Paavlia vastassa olisi ollut suuri joukko paikallisia Pozzuolin kristittyjä.
Vuoden 1939 Herculanus nimisessä kylässä tapahtunut arkeologinen löytö viittaa Uuden testamentin historialliseen uskottavuuteen. Herculanus sijaitsee lähellä Vesubio tulivuorta. Vesubion kuuluisan purkauksen seurauksena vuonna 79 myös Herculanus vaurioitui pahasti. Vuonna 1939 tehdyissä kaivauksissa löydettiin kartanon palvelusväen huoneistosta seinä, johon oli aikoinaan rakennettu ikään kuin rukoustaulun. Taulun ainoa uskonnollinen symbooli oli risti.
Kun ottaa huomioon Vesubion purkauksen tapahtuneen v. 79, löytö on vartenotettava todistus kristittyjen levinneisyydestä Italiaan asti varhaisessa vaiheessa.
Kuningas Herodeksen hauta löytynyt? 8.05.07
Posted by Javi Salazar in Arkeologia, Evankeliumit.2 comments
Israelissa arkeologit ilmoittavat löytäneensä kuningas Herodes suuren haudan. Hauta on löydetty Herodekses palatsialueelta Jerusalemin eteläpuolelta. Näin uutisoi tänä aamuna YLE.fi. Voit lukea koko uutisen tästä.
Herodeshan käski surmata evankeliumin mukaan Bethlehemin lapset saatuaan tietää Messiaan syntymästä…
1900 -luvun arkeologiset löydöt I: papyruskäärö P52 14.04.07
Posted by Javi Salazar in Arkeologia, Evankeliumit, Faktat ja myytit.4 comments
1900 -luku alkaa jo tuntua kaukaiselta, kuinka lyhytnäköinen onkaan ihmisten historiallinen tajunta. Silti kristinuskon historiaa tarkastellessa on otettava etäisyyttä ja katseltava menneitä vuosia kuin korkean rakennuksen katolta. Tällainen asenne vaatii tietysti paneutumista ’vähän’ syvemmälle, niin ettei viisautemme perustuisi pinnalliseen ja lööppimäiseen danbrownilaiseen pseudohistoriaan (voiko sitä sanoa edes pseudohistoriaksi…).
Joka tapauksessa. Kun kristinuskon historiaan paneutuu kunnollisesti, 1900 -luku hämmästyttää. Arkeologian tuoma tietämys sinä ajanjaksona on yksinkertaisesti tyrmäävä. Erilaiset arkeologiset löydöt ovat kerran toisensa jälkeen vahvistaneet 2000 vuotta vanhoja kristillisiä uskomuksia ja traditioita, sekä samalla kumonneet kertaheitolla 1700- ja 1800 -lukujen epäilijöiden teorioita. Esittelen lähiviikkoina seitsemän 1900 -luvun merkittävää arkeologista löytöä. Merkittävällä en tarkoita suuremmoista tai mahtavaa vaan pikemminkin kristinuskon historiallisuuden kannalta tärkeää.
Vuonna 1920 Bernard Grenfell löytää Egyptin autiomaasta papyruskäärön. Käärö päätyi John Rylandsin krijastoon, josta C. H. Roberts saa sen käsiinsä. Tutkittuaaan käärön tekstiä Roberts sai todeta sen sisältävän osan Johanneksen evankeliumista (Joh. 18, 31-33. 37-38). Hämmästyttävintä tutkimuksissa oli kuitenkin papyruksen ikä, sillä se oli siihen asti vanhin tavattu Uuden testamentin käärö (kirjoitettu v. 100-125). Tutkijat kutsuvat tätä papyrusta nimellä P52.
P52 sisälsi siis osan Johanneksen evankeliumista. Monet kristinuskoon kriittisesti suhtautuvat tutkijat olivat siihen väittäneet, että Johanneksen evankeliumi olisi kirjoitettu vuosina 150-200 tai jopa myöhemminkin, mikä selittäisi heidän mielestään kyseisen evankeliumin vahvan käsityksen Kristuksen jumaluudesta (selvästi vahvempi kuin muissa evankeliumeissa). Väitettiin, että ‘Kristus-Jumala -myytti’ olisi kehittynyt vähitellen vuosien kuluessa, joten Johanneksen evankeliumin kuului olla luonnollisesti myöhäinen sen kirjoutusvuoden suhteen.
Kaikki Johanneksen evankeliumin ympärille viritetyt teoriat kaatuivat hetkessä payruksen P52 myötä. Jeesuksen Kristuksen jumaluus oli jo näin ollen keskeinen osa kristinuskoa apostoleiden aikoihin vuoden 100 tienoilla.
Antiokeian Ignatios ja Jeesuksen jumaluus 4.01.07
Posted by Javi Salazar in Apokryfiset kirjat, Evankeliumit, Faktat ja myytit, Gnostilaisuus.2 comments
Nyt on sittenkin joululoma takana ja elämä edessä. Lomapäivät vietin Liettuan maaseudulla ja niinpä viihdoin löytyi aikaa mielenkiintoisten tekstien lueskelemiseen. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisema Apostolit isät kulki aina mukanani. Matkan aikana on ehditty tutustua perusteellisemmin sekä paavi Kleemensin kirjeeseen korinttilaisille että Antiokeian piispan Ignatioksen kirjeisiin, jotka hän kirjoitti ollessaan matkalla Roomaan teloitettavaksi.
Kleemensin kirje ei kuulu problemaattisiin teksteihin. Se on ensimmäinen uuden testamentin ulkopuolella oleva kristillinen kirjoitus, jonka tehtävästä, ajankohdasta ja kirjoittajasta on luotettavat historialliset tiedot. Kleemensin kirje on erittäin vanha, mahdollisesti kirjoitettu samoihin aikoihin kuin ensimmäiset evankeliumit. Puhutaan siis vielä ensimmäisestä vuosisadasta eli kirjeen kirjoittaja on hyvin todennäköisesti tuntenut henkilökohtaisesti Jeesuksen aikaiset apostolit ja opetuslapset. Kosketus alkuperäiseen kristinuskoon on siis ilmiselvä. Kleemens on tradition mukaan Pietarin kolmas seuraaja Rooman piispana, ja kirkkohistorioitsija Eusebius sijoittaa hänen paaviutensa vusiin 92-101.
Ignatioksen kirjeet ovat lähes yhtä vanhoja kuin Kleemensin kirje. Ignatios toimi Antiokeian tärkeän paikallisen kirkon piispana ja joutui kristittyjen vastaisen vainon uhriksi keisari Trajanuksen hallituskaudella (v. 98-117). Kaikki seitsemän kirjettä Ignatios ehti kirjoittaa matkallaan Roomaan, jossa kuolemaantuomio pantiin täytäntöön (Ignatios joutui petojen hampaisiin). Kirjeet tarjoavat näin ollen harvinaisen luotettavaa tietoa kristikunnan oloista ensimmäisen ja toisen vuosisadan taitteessa. Kirjeissä Ignatios varoittaa selkein sanoin lahkolaisten väitteistä ja vääristä opeista. Kirkon piispana hän pyrkii suojelemaan eri paikallisten kirkkojen ykseyttä omaan piispaansa. Mielenkiintoisinta on se, että piispa Ignatios keskittyy ennen kaikkea vahvistamaan lukijoiden uskoa Jeesuksen todelliseen ihmisyyteen ja todelliseen jumaluuteen. Kun on lukenut nämä kirjeet, ei voi enää erehtyä: alkukristityt olivat vakuuttuneita siitä, että Jeesus on Jumala, tämä seikka ei tietenkään ollut minkään 300 -luvun kirkolliskokouksen tai keisarin keksintö. Historia, armahda!
Kirjeistä käy siis ilmi, että jo apostolien aikana lahkolaiset ryhmät olivat arkipäivää. Ryhmiä ja oppeja oli joka lähtöön. Da Vinci koodin ‘ansiosta’ julkisuuteen nousseet gnostilaiset lahkot olivat vain yksi lahko-oppi lisää monien muiden joukossa.
Lopuksi liitän vielä muutamia kohtia Ignatioksen kirjeistä.
Ignatios (…) kirjoittaa Vähän Aasian Efesossa olevalle autuaaksi ylistettävälle seurakunnalle, jota Isä Jumala runsaskätisesti on siunannut suuruudella ja joka ennen aikojen alkua on Isän ja Jeesuksen Kristuksen, meidän Jumalamme, tahdosta edeltä määrätty aina säilymään yhdistyneenä pysyvään kirkkauteen ja valittuna Kristuksen todellisessa kärsimyksessä. (Efes. alkutervehdys)
Yksi on lääkäri, lihallinen ja hengellinen, syntynyt ja syntymätön, lihaan tullut Jumala, kuolemaan tullut todellinen elämä, sekä Mariasta että Jumalasta syntynyt, ensin kärsimyksen alainen, sitten sen ulkopuolella, Jeesus Kristus, meidän Herramme. (Efes. 7, 2)
Teille, jotka olette lihan ja hengen puolesta liittyneet hänen (Jeesuksen) kaikkiin käskyihinsä, järkähtämättömästi täytetyt Jumalan armolla ja viimeistä myöten puhdistetut kaikesta vieraasta väristä, minä toivotan runsasta menestystä ilman moitetta Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Jumalassamme. (Room. alkutervehdys)
Jeesuksen historiallisuuden vuosi 21.12.06
Posted by Javi Salazar in Apokryfiset kirjat, Evankeliumit, Gnostilaisuus, Käärinliina.1 comment so far
Kieltämättä. Jeesuksesta on väitelty ja keskusteltu enemmän kuin koskaan. Fiktiviseen amerikkalaiseen jännäriin perustuva Hollywood elokuva on nostanut kiinnostusta vielä korkeammalle. Hollywoodit ja pokkarit vaikuttavat ihmisiin paljon tehokkaammin kuin professorin luento, ja sitä on todettu jälleen kerran tässä yhteydessä.
Vusoi 2006 on todellakin ollut Jeesuksen historiallisuuden vuosi. Niin voisi sanoa…
Ja sitten juuri tänään näitä ajatuksia mietiskellessäni, törmäsin uutuuskirjaan, joka on aiheesta kiinnostuneille pakkohankinta (siinä viime hetken joululahjavinkki). Mitä tiedämme Jeesuksesta -teoksen on kirjoittanut Timo Junkkaala. Hän on teologian tohtori ja Helsingin yliopiston kirkkohistorian dosentti. Kirjan kannessa näkyy osa Torinon käärinliinasta positiivikuvasta. Näin kirjaa mainostetaan Kotisatama.netissä:
Jeesus on juuri nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Gnostilaisten tekstien synnyttämä viimeaikainen kohu väittää, että kirkko on pimittänyt totuuden Jeesuksesta. Jotkut epäilevät vielä, onko hän koskaan edes elänytkään.
Mitä me todella tiedämme Jeesuksesta? Kuka hän oikein oli? Mihin hän pyrki? Voimmeko löytää totuuden kirkollisen kuorrutuksen alta? Mikä on faktaa ja mikä fiktiota?
Timo Junkkaala tutkii tässä kirjassa, mitä Jeesuksesta voidaan Raamatun ja muiden antiikin tekstien valossa tietää. Kirjoittaja tarkastelee mm. DAN BROWNIN Da Vinci -koodin esiin nostamia kysymyksiä Jeesuksen salatusta elämästä ja Koraanin käsitystä Jeesuksesta.
Kirjassa on runsaasti lainauksia alkuperäisistä lähteistä.
Jos on kiinnostusta, kirja löytyy myös bookplus.fi -nettikaupasta (http://www.bookplus.fi/product.php?isbn=9518884250).
Historiallinen Jeesus: evankeliumien aitous 15.12.06
Posted by Javi Salazar in Apokryfiset kirjat, Evankeliumit, Gnostilaisuus.1 comment so far
Muutama viikko sitten sain tiedon erään ystäväni nettisivustosta, jossa pohdiskellaan monia eri apologeettisia kysymyksiä. Siinä on tietysti tekijän omat näkemykset, mutta tietyissä aiheissa olen pitkälti samaa mieltä. Törmäsin mielenkiintoiseen Jeesuksen historiallisuutta käsittelevään kirjoitukseen. Muutamia otteita tässä koskien evankeliumien aitoutta. Sivusto löytyy osoitteesta http://www.hyviauutisia.com/apologetiikka/
Evankeliumien aitous
Ensiksi on vastattava haasteeseen evankeliumien aitoudesta. Mistä tiedämme, että Jeesuksen opetuslapset Matteus ja Johannes sekä Pietarin ja Paavalin kumppanit Markus ja Luukas todella kirjoittivat heidän mukaansa nimetyt Raamatussamme olevat evankeliumit? Mistä tiedämme, että lähes 2000 vuotta sitten kirjoitetut tekstit ovat pysyneet samoina meidän päiviimme saakka? Miksi hyväksymme vain Raamatun evankeliumit emmekä muita varhaisia evankeliumeita?
Kristittyjen onneksi Uuden testamentin tekstien aitoudesta on enemmän historiallista näyttöä kuin mistään muista antiikin ajan kirjoituksista. Ajanlaskumme ensimmäisiltä vuosisadoilta on useita todisteita siitä, että evankeliumit ovat todella saaneet syntynsä apostolisissa käsissä. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon Eusebiuksen kirkkohistoriassa siteerattu apostoli Johanneksen opetuslapsen Polykarpuksen opetuslapsi Ireneus Lyonilainen, joka kirjoitti 100-luvun loppupuolella: ”Matteus julkaisi heprealaisten keskuudessa kirjoitetun evankeliumin, kun Pietari ja Paavali olivat Roomassa julistamassa evankeliumia ja perustamassa kirkkoa. Heidän lähtönsä jälkeen Markus, Pietarin oppilas ja tulkki, jätti meille kirjallisesti sen, mitä Pietari julisti. Luukas, Paavalin kumppani, pani kirjaan Paavalin julistaman evankeliumin. Sitten myös Johannes, Herran opetuslapsi, joka oli nojautunut hänen rintaansa vasten, julkaisi evankeliumin oleskellessaan Efesossa Aasiassa.” (Kirkkohistoria 5:8:2–4, Harhaoppeja vastaan 3:1:1)
Evankeliumien kirjoittajista oltiin ensimmäisillä vuosisadoilla laajasti samaa mieltä, eikä ole päteviä todisteita vaihtoehtoisista kirjoittajista. Jos alkukirkko olisi itse kirjoittanut evankeliumit ja valehdellut niiden kirjoittajista, harhaoppiset olisivat saaneet siitä mainion tilaisuuden todistaa kristityt huijareiksi, eivätkä he olisi hyväksyneet näitä evankeliumeja. Tapahtui kuitenkin päinvastoin – kirkon vastustajat käyttivät myös lähteinään apostolisia evankeliumeita. Kirkko olisi tuskin myöskään valinnut kahta apostolien joukkoon kuulumatonta (Markus ja Luukas) sekä paheksuttua publikaania (Matteus) evankeliumien kirjoittajiksi. Jos he olisivat halunneet teksteilleen uskottavuutta, he olisivat tehneet kuten esimerkiksi gnostilaiset julkaistessaan omat evankeliuminsa – he nimesivät ne mm. Pietarin, Marian ja Tuomaksen mukaan.
Evankeliumien tekstien säilymisestä vääristelemättöminä on myös valtavan vahvaa todistusaineistoa. Kun suurin osa säilyneestä antiikin kirjallisuudesta on vain muutaman muinaisen käsikirjoituksen varassa, Uuden testamentin teksteistä on olemassa noin 24 000 käsikirjoitusta eri kielillä eri aikoina ja eri paikoissa. Kun muut antiikin kirjallisuuden säilyneet käsikirjoitukset ovat peräisin 500–1500 vuotta alkuperäistekstin kirjoittamisen jälkeiseltä ajalta, Uuden testamentin käsikirjoituksia on säilynyt ajalta, joka on vain sukupolven päässä alkuperäiskirjojen kirjoittamishetkestä (ensimmäinen katkelma Johanneksen evankeliumista n. vuodelta 125). Tämän lisäksi varhaisten kristittyjen kirjoittamien muiden tekstien sisältämistä sitaateista voitaisiin koota koko Uusi testamentti muutamia jakeita lukuun ottamatta, ja koska kirkkoisien jatkumo alkaa apostolisista ajoista asti, ei Uuden testamentin vääristyminen ole sijoitettavissa mihinkään ajanjaksoon.
Vaikka eri käsikirjoituksissa onkin useita eroavaisuuksia, nämä johtuvat lähinnä kirjoitusvirheistä ja muista epäolennaisista seikoista. Yksikään kristillinen opinkappale ei perustu raamatunkohtaan, jonka epäiltäisiin olevan myöhempi lisäys. Kaiken kaikkiaan 97–99% Raamatuissamme olevasta Uudesta testamentista on varmasti alkuperäisessä muodossaan, ja variaatiotkin on yleensä merkitty mukaan alaviittein. Yhteenvetona voidaan todeta, että Uuden testamentin tekstit ovat varmasti tarkimmat ja luotettavimmat aikoihimme asti säilyneet antiikinaikaiset kirjoitukset. Evankeliumeita ei voi torjua historiallisin perustein, sillä silloin jouduttaisiin torjumaan samalla koko muinainen historia – ainoa syy olla uskomatta niihin onkin niiden ihmeellisessä sisällössä, jonka luotettavuutta tutkimme seuraavaksi.
Taustatietoa Valencian maljasta netissä 5.12.06
Posted by Javi Salazar in Arkeologia, Evankeliumit, Faktat ja myytit, Gnostilaisuus, Katolinen kirkko.add a comment
Viime viikkoina on ollut yllinkyllin kaikennäköistä tekemistä, harmittaa todella etten ole päässyt blogia päivittämään. Meillä on töissä tapana tehdä puolikasta työpäivää aina itsenäisyyspävän aattona, että nyt oli pakko tarttua ‘kynään’.
Tällä kertaa pistän lyhyesti muutamia linkkejä taustaietoon Valencian graalista, niin kuin olin aiemmin luvannut. Ikävä kyllä parhaat sivustot ovat ymmärrettävistä syistä espanjankielisiä, niitä en tässä mainitse (jos joku on kiinnostunut, voin toki tarvittaessa tiedottaa niistä).
- The Grail of the last supper: esteettisesti ei mikään ihme, silti tietorikas.
- Catholic Encyclopedia: ytimekäs ja asiallinen (ehkä liian asiallinen
) - The Grail Code: mielestäni todella nerokas ja kiinnostava blogi.
- St. Laurence and the Holy Grail: The Story of the Holy Chalice of Valencia: Janice Bennettin kirja Valencian pyhästä Graalista saatavilla Amazonista.
- Is This Chalice The Holy Grail? Ignatius Pressin haastattelu St. Laurence and the Holy Grail -teoksen kirjoittajan kanssa.
