Historian siteeratuin henkilö

Olen jokin aika sitten tutustunut tiettyjen kirkkoisien elämään ja tärkeimpiin teoksiin. Kaikista mielenkiintoisinta on ollut lueskella apostolien seuraajien kirjoituksia, kun ajatellaan, että niitä on kirjoitettu useimmiten veristen vainojen keskellä. Monet niistä ensimmäisistä kristinuskon puolustajista kuolivat kuin kuolivatkin leijonien hampaissa, ristiinnaulittuina tai poltettuina.

Varhaiset kristilliset kirjoitukset tuovat esille historiallisesta näkökulmasta hyvin relevantteja aiheita. Tänään törmäsin pyhä Justinuksen Apologiaan, jonka filosofi itse lähetti Rooman keisarille Pius Antoniukselle anoen ymmärrystä ja kunnioitusta (ja veristen vainojen lopettamista) kristittyjä kohtaan.

Lainaan tässä Suomen Wikipediaa: “Pyhä Justinus Marttyyri (n. 100/114 – n. 162/168) oli varhainen kristitty filosofi, apologisti ja pyhimys. Hänen teoksensa olivat ensimmäisiä laajempia kristillisen uskon puolustuksia.

Suurin osa siitä, mitä Justinuksen elämästä tiedetään, tulee hänen omista kirjoituksistaan. Hän syntyi Flavia Neapoliksessa, eli Vanhan testamentin Shechemissä, nykyisessä Palestiinan Nablusissa. Kaupungin perusti Vespasianus Jerusalemin vuonna 70 tapahtuneen tuhon jälkeen. Justinus kutsuu itseään samarialaiseksi, mutta hänen isänsä ja isoisänsä olivat todennäköisesti kreikkalaisia tai roomalaisia. Hän kasvoi pakanana.

Vaikuttaa siltä, että hänellä oli jonkin verran omaisuutta, ja että hän opiskeli filosofiaa, kääntyi kristinuskoon ja omisti lopun elämästään sen opettamiseen, mitä hän piti todellisena filosofiana. Hän piti kuitenkin edelleen filosofin viittaansa osoituksena siitä, että hän oli löytänyt totuuden. Hän todennäköisesti matkusti laajalti ja asettui lopulta Roomaan ja toimi kristinuskon opettajana.

Justinus kärsi marttyyrikuoleman Roomassa Marcus Aureliuksen aikana, kun Rusticus oli kaupungin prefektinä eli vuosien 162 ja 168 välillä (…)” (http://fi.wikipedia.org/wiki/Justinus_Marttyyri)

Justinus selittää monia kristinuskoa koskevia aiheita puolustuksessaan. Eukaristian (eli pyhän messun) kuvaus vastaa hyvin paljon sitä, mitä vielä nykyäänkin kirkossa toimitetaan. Kun ottaa huomioon apologian ajankohdan (n. 150), ei voi muuta kun todeta tuntemamme messun olevan hämmästyttävän samallainen kuin 1850 vuotta sitten. Messun perinne, kaava ja teologinen merkitys näyttävät siis pysyneen Justinuksen kuvauksen mukaisina meidän päiviimme saakka.

Valitettavasti en löytänyt Apologiaa suomen kielellä, joten liitän tähän muutaman kohdan englanniksi:

Chapter I – Address
To the Emperor Titus Aelius Adrianus Antoninus Pius Augustus Caesar, and to his son Verissimus the Philosopher, and to Lucius the Philosopher, the natural son of Caesar, and the adopted son of Pius, a lover of learning, and to the sacred Senate, with the whole People of the Romans, I, Justin, the son of Priscus and grandson of Bacchius, natives of Flavia Neapolis in Palestine, present this address and petition in behalf of those of all nations who are unjustly hated and wantonly abused, myself being one of them.

Chapter LXVI – Of the Eucharist
And this food is called among us Euxaristi/a [the Eucharist], of which no one is allowed to partake but the man who believes that the things which we teach are true, and who has been washed with the washing that is for the remission of sins, and unto regeneration, and who is so living as Christ has enjoined. For not as common bread and common drink do we receive these; but in like manner as Jesus Christ our Saviour, having been made flesh by the Word of God, had both flesh and blood for our salvation, so likewise have we been taught that the food which is blessed by the prayer of His word, and from which our blood and flesh by transmutation are nourished, is the flesh and blood of that Jesus who was made flesh. For the apostles, in the memoirs composed by them, which are called Gospels, have thus delivered unto us what was enjoined upon them; that Jesus took bread, and when He had given thanks, said, “This do ye in remembrance of Me, this is My body; “and that, after the same manner, having taken the cup and given thanks, He said, “This is My blood; “and gave it to them alone. Which the wicked devils have imitated in the mysteries of Mithras, commanding the same thing to be done. For, that bread and a cup of water are placed with certain incantations in the mystic rites of one who is being initiated, you either know or can learn.

Chapter LXVII – Weekly Worship of the Christians
And we afterwards continually remind each other of these things. And the wealthy among us help the needy; and we always keep together; and for all things wherewith we are supplied, we bless the Maker of all through His Son Jesus Christ, and through the Holy Ghost. And on the day called Sunday, all who live in cities or in the country gather together to one place, and the memoirs of the apostles or the writings of the prophets are read, as long as time permits; then, when the reader has ceased, the president verbally instructs, and exhorts to the imitation of these good things. Then we all rise together and pray, and, as we before said, when our prayer is ended, bread and wine and water are brought, and the president in like manner offers prayers and thanksgivings, according to his ability, and the people assent, saying Amen; and there is a distribution to each, and a participation of that over which thanks have been given, and to those who are absent a portion is sent by the deacons. And they who are well to do, and willing, give what each thinks fit; and what is collected is deposited with the president, who succours the orphans and widows and those who, through sickness or any other cause, are in want, and those who are in bonds and the strangers sojourning among us, and in a word takes care of all who are in need. But Sunday is the day on which we all hold our common assembly, because it is the first day on which God, having wrought a change in the darkness and matter, made the world; and Jesus Christ our Saviour on the same day rose from the dead. For He was crucified on the day before that of Saturn (Saturday); and on the day after that of Saturn, which is the day of the Sun, having appeared to His apostles and disciples, He taught them these things, which we have submitted to you also for your consideration.

Justinuksen Apologia I englanniksi kokonaisuudessaan osoitteessa http://www.catholic-forum.com/saints/stj29002.htm