Papyrusten taika 28.06.06
Posted by Javi Salazar in Evankeliumit.2 comments

Kuvan antiikkikäärö sisältää suuren osan Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeista. Luukkaan evankeliumista papyrus sisältää 22 lukua (yli 90% koko Luukkaan evankeliumista), Johanneksesta 15 lukua (yli 70% koko Johanneksen evankeliumista). 200 –luvulla kirjoitettu käärö on yksi niistä lukuisista evankeliumien käsikirjoituksista, jotka ovat säilyneet ehjinä päiviimme saakka.
Mutta onko tämä teksti evankeliumin alkuperäiskäsikirjoitus? Ei, sitä se ei ole. Itse asiassa evankeliumien alkuperäiset ’kappaleet’ eivät ole säilyneet. Tieto ei ole lainkaan yllättävää, kun ottaa huomioon sen ajan olosuhteet, jona uusi testamentti kirjattiin ’paperille’… Paperille? Juuri tässä piilee ensimmäinen pulma. 2000 vuotta sitten lähi-idässä käytettiin papyrusta, tietenkään minkäänlainen painolaite ei ollut olemassa. Tekstit siis kirjoitettiin aina käsin, kopioitiin yksi kappale kerrallaan. Ne kirjoitettiin papyrukselle, jonkinlaiselle kasviperäiselle paperille, joka ränsistyy helposti ja suhteellisen nopeasti, mikäli olosuhteet eivät ole suotuisat. Tekstit kopioitiin siihen aikaan ahkerasti, koska tiedettiin papyruksen heikkoudesta säilymisen suhteen. Kun teksti oli kopioitu, ei tarvinnut enää huolehtia vanhoista kappaleista. Siksi papyrukselle kirjoitettujen alkuperäisevankeliumien puuttuminen ei ole salaperäinen seikka, vaan pikemminkin odotettua.
Uuden testamentin kohdalla antiikkien käsikirjoitusten lukumäärä on suorastaan valtava. Siinä suhteessa evankeliumien historiallinen uskottavuus on selvästi vahvempi kuin muiden antiikkiteosten. Uudesta testamentista on saatavissa vähintään 4000 eri käsikirjoitusta. Lisäksi käsikirjoitusten läheisyys niissä kerrottuihin tapahtumiin on muihin antiikkiteoksiin verrattuna lähes olematon. Otetaan lyhyesti muutama fakta vertailun vuoksi:
- Platon teosten varhaisimmat saatavissa olevat käsikirjoitukset on kirjoitettu 1200 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
- Ticinidesin kuuluisan ’Peloponeson historia’ –teoksen vanhimmat käsikirjoitukset on kirjoitettu 1300 vuotta Tucinidesin jälkeen.
- Vanhin ’Galian sodat’ –teoksen säilynyt kappale on päivätty 950 vuotta myöhemmin kuin teoksen tekijä Julius Caesar kuoli.
- Virgiliuksen arvokkaiden teosten vanhimmat kirjoitukset, joista meillä on tietoa ja joita käytetään ja hyväksytään yleisesti, ovat 600 vuotta Virgiliuksen jälkeen kirjoitettuja kopioita.
Sen sijaan Uudesta testamentista on saatavissa 300 –luvulla kirjoitettuja koko Uuden testamentin tekstin sisältäviä kokoelmia. Uuden testamentin osia sisältäviä papyruksia löytyy vanhempiakin, sellaisia joita on kirjoitettu 100 –luvulla tai jopa aikaisemmin, siis muutama vuosi tapahtumien jälkeen. Antiikkiteoksessa tämä on hämmästyttävän lyhyt aika. Tässä suhteessa on sanottava, ettei mikään muu antiikkiteos ole läheskään yhtä luotettavaa ja historiallisesti uskottavaa kuin evankeliumit ja muut Uuden testamentin kirjoitukset.
Onko todella olemassa kääröjä uudesta testamentista? 22.06.06
Posted by Javi Salazar in Evankeliumit.add a comment
Itse asiassa niitä on poikkeuksellisen runsaasti. Tästä aiheesta kirjoitan lisää lähitulevaisuudessa, sen verran tärkeä aihe tämä nimittäin on uuden testamentin ja evankeliumien historiallisen uskottavuuden suhteen.
Suosittelen tutustumaan K.C. Hansonin ylläpitämään luetteloon osoitteessa http://www.kchanson.com/papyri.html

Käärinliinan alkuperästä 15.06.06
Posted by Javi Salazar in Käärinliina.add a comment
Pakko sanoa: kun katsoo käärinliinan kuvaa, epäilys siitä, että keskiajan taitava maalari olisi tämän arvoituksellisen 'teoksen' takana ei yksinkertaisesti mene läpi. Olen itse omin silmin katsellut ja ihaillut pitkiäkin aikoja suurten mestareiden maalauksia, joissa Jeesus esiintyy. Pradon museosta Madridissa löytää Velazquezin, Murillon, Tizianon ja Fra Angelicon maalauksia. Vatikaanin museoista ja Sistuksen kappelista taas Italian renessanssin Michelangelon ja Raffaelon pääteoksia. Niin mahtavat kuin kyseisten mestarien Jeesusmaalaukset ovatkin, ne poikkeavat suuresti käärinliinasta. Maalaukset ovat mahtavia, mutta ovat edelleen ja selvästi juuri sitä, maalauksia. Käärinliinan kuva -olkoon sen alkuperä mikä tahansa- ei näytä tavalliselta maalaukselta. Itse asiassa on merkillistä, että vuosisatojen saatossa muutama hurskas taidemaalari on yrittänyt maalata tarkan kopion käärinliinan kuvasta. Kun näkee kopiot, huomaa automaattisesti, että kyseessä on maalaus.
Käärinliinassa on tietysti moni muukin tekijä, joka viittaa kuvan arvoitukselliseen alkuperään. Tässä lyhyesti vain muutama esimerkki:
1. Liinan kuvaan on sekoitettu paikoin ihmisverta, juuri niissä kohdissa, joissa kangas esittää haavaa.
2. Kuva on ikään kuin kolmeulotteinen. 3D kuva on erittäin tarkka, niin tarkka että se muistuttaa lähinnä valokuvaa.
3. Käärinliinan miehen jäljennös on oikeastaan negatiivi todellisesta 'kuvasta'. Toisin sanoen tummat alueet ovat kirkkaita, kun taas lähimmät alueet ovat tummempia. Kuva on siis todella negatiivi. Kun käärinliinasta otetaan negatiivikuva, silloin miehen hahmo tulee hämmästyttävän selkeästi näkyviin.

4. Kangas, johon miehen hahmo painui on Palestiinan alueelle ominaista pellavaa, ja se on viimeisimpien tutkimusten mukaan 2000 vuotta vanhaa. Tutkimuksista lisää: (linkit)
5. Kankaan mies on kärsinyt erittäin kivuliaan kuoleman. Kidutuksen jäljet kankaassa täsmäävät asiaa tutkineiden lääkäreiden mukaan erittäin uskollisesti ihmisen anatomisia piirteitä.
- Miestä ruoskittiin (ruoskaniskuja voi laskea n. 100 koko vartalolta, lähinnä kuitenkin selän alueelta, mutta myös jaloista). Ruoskimisen jäljet ovat selvästi näkyvissä kankaassa. Iskujen jälki todistaa kidutuskappaleen olleen kaksipäinen, ja jokaisessa päässä ruoskassa on ollut kaksikärkinen pala (todennäköisesti metallia, luuta tai jotakin muuta kovaa materiaalia).
- Miehen päätä haavoitettiin pahoin pistävällä esineellä. Pään edestä ja takaa löytyy runsaasti pistojen synnyttämiä verijälkiä.
- Kuvan hahmon kyljestä, käsistä ja jaloista on vuotanut runsaasti verta. Niitä on lävistetty jollakin tapaa. Käsien ja jalkojen haavojen muoto muistuttaa reikää, kyljen haava on puolestaan n. 10 senttiä pitkää.
- Kankaan miehellä on murtuma nenässä ja toinen poski turvonnut.
Sitten tulee kankaalta löydetty Palestiinan alueelle ominainen siitepöly, kolikoiden kuviot silmäluomien kohdalla, poikittainen suurempi haavauma selän yläpuolella jne.
Nämä tekijät sekä monet muutkin tutkimukset viitaavat siis vahvasti siihen, ettei kankaan hahmo ole maalarin käsialaa. Kuvan on pitänyt syntyä jollakin toisella ja toistaiseksi tieteellisesti selittämättömällä tavalla. Tämän lisäksi pellavakangas on viimeisimpien tutkimusten mukaan n. 2000 vuotta vanhaa. Verijäljet puolestaan esittävät miestä, jota on mitä todennäköisimmin ristiinaulittu ja ruoskittu. Miehen päätä on haavoitettu jonkinlaisilla piikeillä ja hänen kylkensä on terävä esine lävistänyt.
Temppeliritarien pyhä graal 13.06.06
Posted by Javi Salazar in Katolinen kirkko, Käärinliina.3 comments
Pyhästä graalista on puhuttu ja varsinkin spekuloitu laajaltai. Joidenkuiden mielestä liikaakin. Mutta tietääkö peruskansalainen mistä oikeasti on kysymys? Mistä legenda syntyy ja mihin historiallisiin faktoihin se perustuu?
Entä jos tämä arvoituksellinen kuva tässä olisi oikea pyhä graal?

Eusebiuksen kirkkohistoria ja gnostilaiset lahkot 3.06.06
Posted by Javi Salazar in Apokryfiset kirjat, Gnostilaisuus, Katolinen kirkko, Uncategorized.1 comment so far
Tänään oli taas ystävän ylioppilasjuhlat, mukavat sellaiset. Lähes koko päivä meni siihen, kannattaa kuitenkin kannustaa nuoria kyllä
Illalla olen yrittänyt lepäillä vähäsen lukemalla joitakin osioita Eusebiuksen kirkkohistoriasta, jonka Otava julkaisi 1997. Eusebius on gnostilaisten suhteen selvä: gnostikot muodostavat 300 -luvun historioitsijan mielestä lahkon, tai pikemminkin monenlaisia pieniä lahkoja. Kirjaan liitetty nimi- ja asialuettelo määrittelee seuraavasti:
"Gnostilaisuus (gnostismi) oli synkretistinen maailmankatsomus, jossa oli itämaisia uskonnonkäsityksiä, kreikkalaista filosofiaa, juutalaista teologiaa ja kristillistä oppia. Gnostikot koettivat suhtautumalla mystillisesti jumaluuteen saavuttaa tavallista syvällisemmän tiedon (gnosis) maailmanyhteydestä. Varsinkin Jumalan ja aistimaailman suhde toisiinsa oli heidän mietiskelynsä esineenä. Askeettisen elintavan piti irroittaa ihminen aistimaailman vallasta. Oli suuri joukko gnostillisia järjestelmiä. Toisissa oli periaate kristillinen, toisissa oli vain pieniä jätteistä kristillisestä käsitykskannasta. Toisen vuosisadan kuluessa oli gnostisismi vaarallinen uhka kristinuskoille."
Edellä mainittu ihmisen irroittaminen aistimaailman vallasta merkitsee sitä, että gnostillisuuden saavuttanut pystyy hallitsemaan intohimoja ja aistimaailmaa täydellisesti. Niinpä 'pyhälle' ihmiselle kaikki on sallittu, sillä hän pystyy irtautumaan aineesta ja näkemään kaikessa ikäänkuin Gnosisin (hengellisen Viisauden tai Tiedon) kuvaa. Eusebius kirjoittaa v. 313 näin gnostilaisesta julistajasta Karpokrateksesta:
"Ireneneus kertoo myös, että näiden aikalainen oli Karpokrates, toisen lahkon, niinsanottujen gnostilaisten, isä. Nämä tahtoivat opettaa Simonin noituutta, eivät salaa kuten hän, vaan aivan avoimesti. He olivat miltei ylpeitä, niinkuin se olisi ollut jotakin suurrta, suurella huolella valmistamistaan lemmenjuomista, eräistä unelmia lähettävistä ja suojelevista demoneista ja muista sellaisista vehkeilyistä. Tämän mukaisesti he opettivat, että niiden henkilöiden piti tehdä häpeällisimpiä tekoja, jotka tahtoivat päästä heidän salaoppinsa tai pikemmin hävyttömyydentekonsa täydellisyyteen, sillä he eivät voisi pelastua maailmanvaltiailta, kuten sanoivat, jolleivät maksaisi heille kaikille velkaansa teoilla, joita ei voi mainita.
Niin tapahtui, että vahingoniloinen demoni käytti näitä välikappaleinaan saattaakseen orjuuteen ja häviöön näiden surkeasti pettämiä ja antaakseen uskottomille pakanoille runsasta aihetta pelastavan sanan pahaan huutoon saattamiseksi. Sillä heistä (gnostilaisista) lähtevä huono maine levisi koko kristikunnan parjaukseksi. Täten etupäässä tapahtui, että uskottomien keskuudessa se jumalaton ja järjetön käsitys levisi, että harjoitimme rikollista yhteyttä äitien ja sisarien kanssa ja käytimme inhoittavaa ravintoa." (Kirkkohistoria IV 7:9-11)
Eusebiuksen sanat koskevat todennäköisesti eräitä gnostilaisryhmiä, eivätkä kaikkia gnostiikkaa seuraavia tietenkään. Siitä huolimatta, tarkempi tutustuminen Eusebiuksen, kirkkoisien ja varsinkin itse gnostilaisten kirjoituksiin ja ns. evankeliumeihin herättävät väistämättömän vaikutelman: gnostilaiset muodostivat lähinnä lahkon, jonka uskomuksiin sekoittuu monenlaisia riittejä, myyttejä ja filosofisia maailmankatsomuksia. Kysymys ei ole kristinuskosta, vaan synkretismiä täynnä olevasta sopasta.
On erittäin epätodennäköistä, että gnostilaiset kirjoitukset olisivat olleet olemassa ennen kanonisia evankeliumeja, vielä epätodennäköisempää se, että 'alkuperäiset' evankeliumit löytyisivät gnostikkojen teksteissä. Ellet usko, suosittelen gnostilaisten 'evankeliumien' lukemista. Viimeistään silloin huomaat itse