Historian siteeratuin henkilö

Juudaksen evankeliumille on annettu hämmästyttävän paljon tilaa tiedotusvälineissä. Paitsi hyvä tulonlähde National Geographicille, ei siitä kyllä ole kristinuskon perustan romuttamiseksi. Juudaksen evankeliumi on klassinen gnostilainen evankeliumi, joita löytyy useita. Juuri törmäsin John Allenin artikkeliin aiheesta (The Word from Rome -kolumnissaan). John Allen on National Catholic Reporterin kirjeenvaihtaja Roomassa, kuuluisa mm. Opus Dei -kirjastaan, jonka hän julkaisi Da Vinci koodin ilmestymisen jälkeen.

John Allen kirjoittaa näin: "The "Gospel of Judas" depicts Judas not as a nefarious traitor, but as Christ's closest disciple, selected by Jesus to receive secret revelation about cosmic mysteries. (It is) a late and largely mythic text, these experts say, more interested in theological musings than in passing along historically accurate traditions."

Gnostilaiset pitivät aineellista pahuuden merkkinä, niinpä he vetäytyivät mielellään ikäänkuin luostarielämään, jonka puitteissa mietiskelivät ja kasvattivat yhteyttään Viisauden ja Tiedon kanssa. He myös pitivät tästä syystä muuta maallista elämänkatselmusta alempiarvoisena Jumalan edessä. He hyväksyivät Jeesuksen jumaluuden, mutta eivät voineet hyväksyä, että Jumala olisi kärsinyt kuoleman, että Jumalalla olisi ollut aineellinen kärsivä ruumis. Ei sopinut maailmankatselmukseensa. Esimerkiksi eräät gnostilaiset opettivat, ettei Jeesuksella ollut ruumis eikä hän oikeasti kuollutkaan, vaan hänen olemuksensa oli kuin aaveen olemus, jossa ei oikeasti ole ainetta. Siksi Jeesus käskee Juudaksen pettää hänet mahdollisimman pian, niin että Jeesus vapautuisi aineellisesta maailmasta ja palaisi isän luokse. Juudas siis auttaa Jeesusta pakenemaan tätä maailmaa, joka on paha. Näin he näkivät ratkaisseensa pulman. Koska kaikki aineellinen on pahuuden merkki, enkratismiset gnostilaiset tuomitsivat mm.  hedelmää kantavat avioliitot. Parisuhde oli siis heidän mielestään moraalisesti kyseenalainen elämäntapa. Tiettyjen gnostilaisten (thelus) tiedetään myös pitäneen naisia ala-arvoisina: heidän mielestään nainen voi vain pelastua samaistumalla mieheen ja muuttamalla feminisuuttaan maskulinisuudeksi. En käsitä, miten mediassa on levitetty päinvastaisia tietoja, että gnostilaiset olisivat parantaneet naisen asemaa kirkossa. Kai se myy paremmin

Gnostilaiset evankeliumit ovat pikemmin hyvä lähde 200 luvun gnostilaisuuden tutkimiselle. Itse gnostilaiset filosofiset opit ovat varhaisempia kuin kristinusko ja perustuvat platonilaiseen dualistiseen filosofiaan. Gnostilaiset kristityt muodostavat vain pienen osan gnostilaisliikkeestä. Kristillisyyteen käännyttyään he yrittivät sovittaa kristinuskon ja omat filosofiset periaatteet. Tästä syntyi mitä omaperäisimpiä pseudoevankeliumeja (7 kappaletta). Lisäksi muita pseudoevankeliumeja on toistakymmentä.

Viime tiistaina kävin työmatkalla Kööpenhaminassa tai pikemminkin Köpiksen lentoaseman lähistöllä, jossa työkokous pidettiin. Neljä taksimatkaa ja kaksi lentomatkaa yhdessä päivässä. Matkalla toimistolta takaisin lentokentälle taksikuskilla oli päällä jokin tanskalainen radiokanava, josta sain hyvin vähän selville. Tarpeeksi kuitenkin tajutakseni radiokanavan mainostavan National Geographicin ’stor’ ohjelmaa Juudaksen evankeliumista. 

Mielenkiintoinen tämä nykyinen aalto kiinnostusta Nasaretin Jeesusta kohtaan. 

Juudaksen evankeliumi on ns. gnostilaisten kristittyjen kirjoittama ja vaalima. Kirjoittaja: tuntematon. Kirjoituspaikka: tuntematon. Käärö löydettiin 1970 luvulla Egyptin erämaan hiekasta. Sen verran tiedämme. Mutta mistä se tulee? Kuka sen kirjoitti? Miksi joku kirjoittaisi tekstin, jossa väitetään Juudaksen olevan oikeastaan todellinen marttyyri? Mitkä gnostilaiset evankeliumit ovat? Ketkä nämä Egyptin gnostilaiset kristityt olivat ja kuinka monta niitä oli? Loppujen lopuksi, sisältääkö Juudaksen evankeliumi luotettavaa historiallista faktaa vai heijastaako se pikemmin kirjoittajan omat uskomukset ja maailmankatselmuksen? 

Tyytyminen Helsingin Sanomien tai National Geographicin tarjoamiin tietoihin olisi tässä asiassa aika hullua. Suosittelen New York Timesin Laurien Goodsteinin asiallinen artikkeli aiheesta (http://www.iht.com/articles/2006/04/07/news/jesus.php).